Taide syntyy, kun mieli liikkuu ja liikuttuu. Taiteesta voi keskustella ja taide voi aiheuttaa keskustelua. Usein ajatellaan, että taidetta on ihmisen tarkoituksellisesti tuottama sisimmän ilmaus ja muille suunnattu viesti. Taideteoksessa mieli muuntuu ja saa oman erillisyytensä: teos toistaa mielen liikkeen ja pukee sen esimerkiksi sanoiksi, väreiksi, muodoiksi, vauhdiksi, ääniksi ja/tai rytmiksi. Taide kirpoaa meistä irti ja jättää jäljen. Taide syntyy ja synnyttää uutta. Filosofisille kysymyksille taide tarjoaa ehtymättömän maaperän. Taiteen määritelmästä voidaan ammentaa jo itsessään paljon, mutta ennenkaikkea taideteosten pohjalta heränneiden mielikuvien, muistojen, tunteiden ja ajatusten avulla on mahdollista keskustella valtavan laajasti vaihtelevista teemoista ja eri elämänalueita koskettelevista aiheista.
Taiteen inspiroimat filosofiset keskustelut voivat syntyä ystäväpiirissä tai muissa sosiaalisissa tilanteissa luonnostaan. Keskusteluja voi synnyttää taiteen avulla kuitenkin myös tarkoituksella. Näin tehdään muun muassa taidelähtöisissä filosofiaryhmissä. Keskustelun pohjalla oleva taide on ryhmissä läsnä esimerkiksi musiikkina, kuvataiteena, kirjallisuutena tai performanssina. Joskus filosofiaryhmissä voidaan myös tehdä taidetta ja tulkita tapaamisen aikana syntyneitä tuotoksia yhdessä. Teoksen tekijälle filosofisen ryhmäkeskustelun herättäminen oman teoksen pohjalta voi olla kiinnostava tilaisuus tutustua siihen, miten toiset teosta katsovat, miten he sitä analysoivat ja mitä he siihen liittyen tuntevat.
Aivan ensimmäisenä taidelähtöisissä filosofiaryhmissä pyritään siis tuottamaan osallistujille jonkinlainen taide-elämys ja kokemus, joka jaetaan muiden kanssa. Koska useiden ihmisten yhteinen kokemus on yleensä rikkaampi ja vivahteikkaampi kuin yksittäisen yksilön, saa jokainen keskustelun aikana uudenlaisia tapoja katsoa tai tulkita aikaisemmin näkemäänsä tai kuulemaansa. Kun esiintulleet ajatukset ja tunteet muotoillaan taide-elämyksen erittelyn jälkeen filosofisiksi kysymyksiksi ja niistä vaihdetaan näkemyksiä, on todennäköistä, että mielenmaisema laajenee entisestään.
Esimerkki eräässä ryhmässä käsitellystä kysymyksestä on: voiko elämässä vain kellua? Keskustelun aihe sai kyseisellä kerralla alkunsa maalauksesta, jossa esiintyi myrskyaaltojen keskellä kelluva pieni soutuvene, joka kantoi mukanaan puutarhaa. Veneessä ei ollut airoja, mutta sen nokka osoitti kohti horisontissa kajastavaa valoa. Osallistujat pohtivat yhdessä kysymyksen pohjalta muun muassa, millainen olisi toimiva tasapaino tiukasti kontrolloidun elämän ja vastaavasti heittäytymisen välillä.
Heittäytymisellä voidaan viitata moniin asioihin ja tilanteisiin elämässä. Heittäytyminen ei varmastikaan aina ole järkevää eikä tuota toivottuja tuloksia. Toisaalta esimerkiksi ammattitaiteilijuus vaatii useimmiten nimenomaan heittäytymistä ja ”kellumistaitoa”. Tämä voi ilmetä siten, että omaa valintaansa suuntautua opinnoissa taidealalle tai sillä työskentelyä saattaa joutua perustelemaan muita ”sopivampia” vaihtoehtoja suositteleville sukulaisille tai tuttaville. Jokin muu ala voisi ainakin tarjota paremmat ansiot, sillä monien kohdalla ratkaisu elämäntyöstä taiteilijana merkitsee ajoittaista kellumista taloudellisen epävarmuuden aallokossa. Lisäksi taideilmaisuun liittyy itsensä avaaminen ja joskus hyvinkin kokonaisvaltainen heittäytyminen muiden eteen ja arvioinnin kohteeksi.
Vaikka taiteilija heittäytyy ja antautuu rohkeasti elämän meren virtojen vietäväksi, on hänellä useimmiten kuitenkin vankka visio. Päämäärätön kelluminen on eri asia. Nokan voi suunnata kohti satamaa, vaikka matka ei noudattaisikaan useimpien purjehtijoiden tuttuja reittejä. Uskon, että monien kohdalla taiteilijuus kumpuaakin niistä kokemuksista, joita rikas ulkoinen ja sisäinen elämänkokemus tarjoaa. Ammentaessaan itsestään useat taiteilijat hyödyntävät elämänsä erilaisia näköaloja, joihin kuuluu sekä varjoisia aallonpohjia että valoisia aallonharjoja.
Elise Liikala
Kirjoittaja on Taiteen maisteri, graafikko/kuvittaja, joka vetää ja kehittää taidelähtöistä Ajatusrinki-filosofiatoimintaa lapsille, aikuisille ja ikäihmisille.